MIAUU!

 

Liittoska, se on minun nimeni nyt. Sain sen kissanristiäisissä lauantaina 11.4 Maliskylän Liittolassa kokkoillassa. Olin nukkumassa hetekallani, kun huivipäiset trullit tulivat herätteleen, kesken makoisten unien. Olinhan vallan unohtanut, että se suuri päivä olikin just nyt.

Trullit rustasivat minut kauniiksi, harjasivat ja pesivät, laittoivat värikkään huivin kaulaani juhlapäivän kunniaksi. Jännityksellä kuuntelin, kun Kumpulan Maija, nimen antaja, saapui näyttämölle ja lausui runollaan juhlavasti

Tuli katti kaupungista

viirusilmä Viipurista.

Latki vellin lautaselta

söi vellin kupistakin

Näin asumaan hän asettui

Maliskylän Liittolaan.

Maskotiksi somaksi

kaikkien iki omaksi

Minä kattia ajelin

nimeäkin kyselin.

Käsin kolkutella ovia

katsella omaa kotia

 

Täällä koti sulla olkoon

Liittoskaksi nimi tulkoon

Ystäviksi näin me tullaan

nyt kaikki huutaa hurraa hurraa!

 

Maija kopsautti kauhalla päähäni julistaessaan nimen Liittoska! Minusta se on kaunis nimi, paras nimi mitä kissalla voi olla, joka asuu Liittolassa. Kiitos nimenkeksijälle! Liki 200 nimen joukosta valittiin nimi Liittoska.

 

Nimenvalitsijaraati joutui arpomaan palkittavan henkilön, koska nimeäni oli ehdotettu kaksin kappalein. Kummini, nimenkeksijäni, Leila Parkkila sai muistoksi kissan ristiäisistä puisen kissan. Kiitos teille kaikille sadoille ihmisille, jotka olitte mukana suuressa ikimuistoisessa päivässäni.

 

Terveisin Liittoska

Miau!

 

Terveisiä Liittolasta. Olen viettänyt täällä mukavia kissanpäiviä ja aikakin kuluu niin nopeasti, etten ole ehtinyt kynään tarttua kertoakseni teille kuulumisia. Olen koittanut rohkaista mieleni ja osallistua kaikkiin tapahtumiin joita täällä on järjestetty. Lapset ovat tuoneet minulle omia pehmokissojaan näytille. Ensin kummastelin näitä kissoja ja arvelin jo niiden olevan todella laiskoja olentoja kun eivät puhu eivätkä liioin häntiään heiluttele, mutta onnekseni oivalsin pian että ne olivatkin vain kankaasta tehtyjä lasten leluja. Hauskaa on ollut ja mukava tavata aina uusia ihmisiä. Osa teistä on tietysti tullut minulle jo tutuksikin kun on jo useammin tavattu. Kävin kerran eräissä häissäkin leikkimässä hääväen kanssa. Mietin siellä, että olisihan se hauskaa jos me kissatkin vietettäisiin häitä; menisimme naimisiin ja pitäisimme isot juhlat. Minun häissä tarjottaisiin silakoita ja maitoa kristallikupeista, sekä tietysti leikittäisiin koko ilta.Kesä meni nopeasti kun täällä hääri niin paljon ihmisiä, olivat kuulemma talkoolaisia. Aluksi kyllä kauhistelin heidän touhujaan kun kantoivat hetekani pois näyttämöltä. Tuumin, että jokohan tässä tuli muutto eteen, mutta kuitenkin jäin seuraamaan tapahtumia, näyttämö saikin uuden maalin lattiaan ja seiniin ja mikä tärkeintä, hetekanikin sain onneksi takaisin. Näyttämön allakin kolisteltiin useampana päivänä, kun sinne kylän miehet valoivat uuden lattian ja korjailivat rakenteita, kun siellä olivat pudonneet eristeet alas. Ahkeraa väkeä täytyy myöntää. Ravintolan puolellakin talkoolaiset touhusivat useana päivänä. Sinne he hioivat uuden lattian ja lakkasivatkin sen. Kovaa meluahan siitä hiomakoneesta lähti, mutta sainpahan istua ongella niinä päivinä kaikessa rauhassa. Ravintolan seinätkin saivat uuden maalin. Kelpaa täällä nyt asustaa!Eräänä päivänä kuulin että Nivala mieslaulajat ovat tulossa Liittolaan. Minä jo kovasti odottelin heidän kuorolauluaan kun he kasasivat telineitä ulkona. Arvelin, että tekevät jonkinlaisen esiintymislavan. Mutta eivät he laulaneetkaan vaan ottivat pensselit ja maalit käteensä niin Liittola sai uuden värin ulkoseiniin. Kuulinpa sellaistakin juttua että joulu on jo ovella. Olen koittanut käydä kurkkimassa joka ovelta joulua, mutta eipä ole näkynyt Liittolan ovella, vielä ainakaan. No, mutta jotenkin tähän jouluun liittyy myös perinteinen Liittolan pikkujoulu ja siitä olen ymmärtänyt että siellä tehdään kaikkea kivaa. Täällä on puhuttu jo näytelmistä ja minunkin nimi on mainittu, joten taidan päästä näihin juhliin mukaan. Tanssitkin kuulemma pidetään samana iltana. Aikoivat laittaa lehteen ilmoituksen jotta tiedätte tulla oikeana päivänä eikä tarvitse joka ilta käydä katsomassa, että milloin täällä pidetään ne pikkujoulut. Sellaiset kuulumiset tällä kertaa. Taidanpa oikaista itseni hetekalleni ja ottaa pienet päiväunet, kuten meillä kissoilla on tapana. Toivottavasti tavataan taas pian!

Terveisiä uudesta kodistani.

 

Hei kaikille! Minun tarinani on pitkä, eikä mikään lehti ole halunnut sitä alkaa julkaisemaan juuri sen pituuden vuoksi, joten koitan kertoa nyt itse vain tästä päivästä ja muutamasta edellisestä. Oli kaunis päivä vuonna… hups… taas meinasin aloittaa syntymäpäivästä, siitä kun olisi niin mukava kertoa ja tietysti siitä kuinka pienenä tyttönä kuljin ympäri maailmaa, tietäisittepä kuinka mukavia muistoja minulla on. No, mutta palataanpas viime päivien tapahtumiin. Olin kulkemassa ajatuksissani pitkin Maliskyläntietä kun näin suuren ja ihastuttavan talon. Varovasti kuljin sitä kohti kun en tiennyt onko talossa asukkaita kotona. Hetken kierreltyäni huomasin, ettei talossa asu ketään, ikkunassa oli vain jotain yhteystietoja ja vuokraushintoja. Kiertelin taloa ja ihastelin, samalla jo päätin että jään tänne vähän pidemmäksi aikaa. Välillä täällä käy joitain ihmisiä, ja olenkin alkanut jo tutustua heihin. Näyttää jopa siltä että saan jäädä tänne pidemmäksi aikaa. Kaikki tuntuvat hullantuneen minuun… kuinkas muuten… olenhan minä maailmaa nähnyt ja osaan keskustella ihmisten kanssa. Puhetaito on muuten pitkän harjoittelun tulos, mutta opiskelettehan te ihmisetkin vuosia mm. englantia. Kirjoittamaankin opettelin eräällä mökillä lapissa kun pakkanen paukkui ja lunta pyrytti niin että aikani kuluksi päätin opetella jotain hyödyllistä. Eilen kuulin kun ihmiset täällä puhuivat että he haluaisivat antaa minulle nimen. Kauhukseni huomasin, ettei minulla oikeasti olekaan nimeä, minua on aina vaan kutsuttu kissaksi. Sydän onnesta pamppaillen hiivin ihmisten luokse ja kerroin kuinka paljon toivoisin viimeinkin saavani nimen jolla minua voisi kutsua ja josta voisin olla ylpeä. Siitähän keskustelu syntyi… paljon sanoja ja puhetta ja höpinää… lopulta he päättivät pitää minulle ristiäiset, siis MINULLE OIKEAT RISTIÄISET. Olin onnesta sanaton, kuuntelin vain kuinka he suunnittelivat kissan ristiäisiä. Hieman minua ihmetyttää kaikenmaailman kissanristiäiset, joista olen useinkin ohimennen kuullut. Jäänköhän minä jostain paitsi jos minut ristitään yksin? Missäkähän ne kaikenmaailman kissan ristiäiset edes pidetään? Onkohan ne Amerikassa asti kun siitäkin niin paljon puhutaan? Milläs minä sinne edes lähtisin? Ehkä kuitenkin omat, siis ikiomat ristiäiset kuulostavat kuitenkin paremmalta.Haluankin nyt kertoa heti teille kaikille että minulle annetaan nimi kissanristiäisissä Liittolassa pääsiäiskokko tapahtumassa. Asiat tietysti tärkeysjärjestyksessä… ensin minulle nimi ja sitten sytytetään kokko. Nimen valinta tuntuu tuottavan hirveästi päänvaivaa, en millään osaa keksiä itselleni sopivaa nimeä. Toivoisinkin että te kaikki osallistuisitte nimeni valintaan

© Maliskylän nuorisoseura ry